Aamuharhain!

Viides paiva reissussa, neljas Mumbaissa. Rinkkoja ei ole nakynyt vielakaan. Kutisee vahan siihen suuntaan, etta saisimme reput tanaan tai huomenna. Unirytmi on yha hukassa, eilen putosin ennen seiskaa (pm), herasin 11 (pm) kieppeilla ja takaisin pehkuihin jossain yhden pintaan yolla. Paalla saattaa olla myos pienenpieni kulttuurishokki, silla aamuisin kun heraan, heraavat myos vainoharhat. Torstai aamuna olin 99% varma ettemme nakisi matkatavaroitamme enaa ikina. Tana aamuna hiipi sieraimiini haju, etta Mumbaissa tehtaisi tanaan terrori-isku...

Naapurihuoneessa alamolotettiin ja pidettiin valoja paalla lapi yon.Kuulin lasinrikkoaania seka haistoin polttoaineen. Noin tunti sitten kun nousin sangysta ylos, pystyin mielestani erottamaan myos muutaman englanninkielisen lauseen yargonin keskelta. "I hope we get a good position from...(joku mesta)", "This could be the last day - I hope so", "Praise allah, bumbatimygaduu .... (laulaen)". Jotenkin tuli sellainen fiilis, etta olis parempi lahtea huoneesta pois rauhoittumaan. Sonni jai viela petiin kerailemaan, taitaa miehella olla kurkku pahasti kipeana.

My terrroristivainu is tingeling varmasti osittain myos siksi, etta kaupunkiin saapui eilen tai saapuu tanaan Intian paaministeri ja kadut ovat pullollaan hampaisiin asti aseistettuja stevareita/militantteja (ota naista nyt selvaa). Noniin ja nyt sainkin varmistuksen korvanappiini ravintolatarjoilijalta, Mr. primeminister saapuu kaupunkiin klo10 ja kulkee juurikin tata katua pitkin, jonka varrella valitsemani aamupalattamo, jossa tata tekstia ylos kirjoitan sijaitsee. Voin vain ristia kateni ja silmani toivoen, etta laukkumme saapuisivat mahdollisimman pian ja etta ammukset seka pommit saastettaisiin marsin hyokkaysta varten. On selvaa, etta jatamme Mumbain taaksemme kunhan emirates toimittaa rinkkamme ja kun Sonni on terve liikkumaan.

Rinkoista toiveikkain seka terroristeista vainoharhaisin terveisin, Joni Koukku