Pitkien, liikuttavien, koskettavien ja sydantasarkevien jaahyvaisten jalkeen oli aika haipya vinettoon Goan rakaisilta rannoilta ;D
Ruskettuneet Supersankarimatkaajat (NightTimeSlowhand & FearOfTheFart, [HAN, joka on ollut koskettelematta mahtivaltikkaansa jo kaksi kuivaa kuukautta ja HAN, jonka kuivien pierujen maara on laskettavissa yhden kaden sormilla, {kuivia jatkia joka tapauksessa siis}]) jatkoivat matkaa kiipeilijakonkareiden (Jason & Theresa) piirtaman kartan opastuksella kohti Hampia. HAN & HAN taittoivat matkan yobussilla, jossa arpaonni hymyili vain Koukulle. Bussin jarrut kirkuivat kuin tuomiopaivan urut, ja kuinka ollakaan Sonnin paa lepasi noin 20cm paassa jarrulevyista. Siina jai taydella volyymilla huutava IPodikin kakkoseksi, ja Sonni tuuditti itsensa uneen itkupotkunaururaivokohtauksen saattelemana.
Varhain lauantaiaamuna saavuttuamme Hampiin, muodostui ensimmaiseksi tehtavaksi ylittaa Hampin lapi virtaava joki. Yllatykseksemme huomasimme, etta ylityspaikalla vilisi tuhansia paikallisia; kaikki yhta innokkaana hyppimaan jokea ylittaviin veneisiin. Hetken reppujen, kitaroiden ja rumpujen kanssa rimpuiltuamme loysimme paikkamme veneesta kyynarpaataktiikkaa paikallisten tapaan kayttaen, ja onnistuimme ylittamaan joen.
Majapaikkaan asetuttuamme tajusimme nopeasti, etta mesta on taynna intohimoisia elamantapakiipeilijoita, jotka suu vaahdossa (kuitenkin ERITTAIN kevyin mielin) valloittavat kivia toisensa jalkeen. Ja eihan siina kovin montaa tovia mennyt ennen kuin reissuapinat loysivat itsensa laappimasta kivenmurikoita, yrittaen epatoivoisesti konyta naiden biljardien vuosien eroosion tuottamien graniittilohkareiden paalle. Sonnin suusta kupliva valkoinen kiipeilyvaahto vaikuttaa talla hetkella olevan astetta tuhdimpaa kuin Koukun suunpilesta valuva elamanpirtelo. Pirteloista puheenollen, taalla kiipeilyresidensseilla on aivan hyytavan hyvat sapuskat. Gourmeeta on ihan joka lahtoon ja illallisen jalkeen tarjoillaan aina makunystyroita hyvaileva jalkiruoka. Jos Sonni on loytanyt itsestansa kivien halailijan, niin on Koukku vihdoinkin loytanyt itsellensa terveellisen ruokavalion. Kaiken kukkuraksi, ja ehka suurimpana ilona molempien matkamaanikoiden suolisto toimii ensimmaista kertaa lahes moitteettomasti!
No niin, That's it. Saatiinpahan blogi paivitettya PRKL!
Perusterveisin, NightTimeSlowhand & FearOfTheFart
Ruskettuneet Supersankarimatkaajat (NightTimeSlowhand & FearOfTheFart, [HAN, joka on ollut koskettelematta mahtivaltikkaansa jo kaksi kuivaa kuukautta ja HAN, jonka kuivien pierujen maara on laskettavissa yhden kaden sormilla, {kuivia jatkia joka tapauksessa siis}]) jatkoivat matkaa kiipeilijakonkareiden (Jason & Theresa) piirtaman kartan opastuksella kohti Hampia. HAN & HAN taittoivat matkan yobussilla, jossa arpaonni hymyili vain Koukulle. Bussin jarrut kirkuivat kuin tuomiopaivan urut, ja kuinka ollakaan Sonnin paa lepasi noin 20cm paassa jarrulevyista. Siina jai taydella volyymilla huutava IPodikin kakkoseksi, ja Sonni tuuditti itsensa uneen itkupotkunaururaivokohtauksen saattelemana.
Varhain lauantaiaamuna saavuttuamme Hampiin, muodostui ensimmaiseksi tehtavaksi ylittaa Hampin lapi virtaava joki. Yllatykseksemme huomasimme, etta ylityspaikalla vilisi tuhansia paikallisia; kaikki yhta innokkaana hyppimaan jokea ylittaviin veneisiin. Hetken reppujen, kitaroiden ja rumpujen kanssa rimpuiltuamme loysimme paikkamme veneesta kyynarpaataktiikkaa paikallisten tapaan kayttaen, ja onnistuimme ylittamaan joen.
Majapaikkaan asetuttuamme tajusimme nopeasti, etta mesta on taynna intohimoisia elamantapakiipeilijoita, jotka suu vaahdossa (kuitenkin ERITTAIN kevyin mielin) valloittavat kivia toisensa jalkeen. Ja eihan siina kovin montaa tovia mennyt ennen kuin reissuapinat loysivat itsensa laappimasta kivenmurikoita, yrittaen epatoivoisesti konyta naiden biljardien vuosien eroosion tuottamien graniittilohkareiden paalle. Sonnin suusta kupliva valkoinen kiipeilyvaahto vaikuttaa talla hetkella olevan astetta tuhdimpaa kuin Koukun suunpilesta valuva elamanpirtelo. Pirteloista puheenollen, taalla kiipeilyresidensseilla on aivan hyytavan hyvat sapuskat. Gourmeeta on ihan joka lahtoon ja illallisen jalkeen tarjoillaan aina makunystyroita hyvaileva jalkiruoka. Jos Sonni on loytanyt itsestansa kivien halailijan, niin on Koukku vihdoinkin loytanyt itsellensa terveellisen ruokavalion. Kaiken kukkuraksi, ja ehka suurimpana ilona molempien matkamaanikoiden suolisto toimii ensimmaista kertaa lahes moitteettomasti!
No niin, That's it. Saatiinpahan blogi paivitettya PRKL!
Perusterveisin, NightTimeSlowhand & FearOfTheFart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti