Ja touhu sen kuin jatkuu.
Yobussimatka Sihanoukvillesta Siem Reapiin oli jalleen kerran taynna actionia. Ensimmainen bussi lahti tietysti pari tuntia myohassa ja kyseessa oli perusistuimilla varustettu maantiekiitaja. Talla kertaa hieroin pakaroitani yhteen suurehkon paikallisjyrmyn kanssa, joka tietenkin anki puoliksi minun puolelleni raavaasti kuorsaten. Hommaa ei parantanut yhtaan se, etta pari rivia taaempana jonkin sortin suomijuntti yritti selittaa viskipullo kadessaan khmerille, etta in Finland we have very cold at the moment, minus thirty.. Jees jees! And a meter of snow! Jees jees a meter! En millaan raaskinut ilmoittautua, ja olihan se oikeastaan aika hauskakin valilla repeilla kaverin superlatiiveille. Viskipullo vei lopulta miehesta mehut, ja Ipodin napit jalleen korvissa, naapurin pelastusrengas kylkiluitani hinkaten, sain sylki poskella nukuttuakin pari tuntia.
Saavuimme yolla Phnom Penhiin, ja bussinvaihto oli edessa. Raastavan kusihadan kanssa yritin etsia seka vessaa, etta seuraavaa bussia. Bussin loydyttya heitin laukun boksiin ja ranasin eraan herrasmiehen osoittaman toaletin virtsajonoon. Kun paasin ensimmaiseksi, kuulin jonkun bussin tekevan lahtoa, ja kiiruhdin kadulle katsomaan ettei vain oma kyytini poistunut. Ei sentas, mutta jonossa takanani oleva oli jo kerennyt luikahtaa suorittamaan numero kakkosta. Ne jotka joskus ovat nahneet miten Tuomas kayttaytyy todellisen kusihadan ilmaannuttua voivat kuvitella milta naytin pomppiessani bussifirman bajamajan edessa. Mutta ei mitia, bussiin kerettiin ja matka jatkui jalleen. Mutta missa merkeissa; linja-auto oli snadisti ylibuukattu edessaolevan uudenvuodenjuhlan vuoksi. Itse ankesin voimaa kayttaen ja vakisin vaannettya hymya nayttaen random makuupaikalle (lippuni osoittamalla paikalla nukkui nainen ja kolme lasta). Kyseiset loossit ovat kambodzassa nakojaan tarkoitettu noin 130cm pitkille. Moni (varmasti maksamaton) paikallinen asiakas tyytyi nukkumaan lattialla. Perus polvet suussa, napit korvissa kohti Siem Reapia!
Koska edellinen yo oli mennyt enemman tai vahemman kehnosti nukkuen, vedin sikeita guest housessa pitkalle iltapaivaan asti. Se kannatti, koska siita asti meininki on ollut fyysisesti ja henkisesti erittain rankkaa. Sain pienen etsiskelyn jalkeen yhteyden edelliskerralla tapaamiini paikallisiin, ja lahdin silmat sinisina kohti uutta seikkailua! Neljan yon paasta herasinkin sitten silmat punaisina Kambodzalaiselta farmilta. Edellisiin paiviin mahtuu niin paljon tapahtumia, etta kaikkea on turha yrittaa edes selittaa. Eika voikaan, koska fiiliksen selittaminen on mahdotonta. Mutta ehka tarkeimpana opin heti ensimmaiseksi, etta kun joku juomaringista skoolaa, on kaikkien juotava. Se siivittikin sitten kaikkeen seuraavaan.
Ensimmaisena iltana lupauduin pikku maistissa kokeilemaan milta krokotiili maistuu. Kaveri toi lautasen vierelleni ja sanoi "crocodile, crocodile", jonka jalkeen poistui takavasemmalle. Nalissani ajattelin sitten etta mika jottei, ja rupesin raastamaan ilmeisestikin krokotiilin kylkea. Hyvaa oli, mutta hetken paasta juomarinki huomasi mita tein, ja puhkesi nauramaan silmat kyynelissa; liha oli raakaa, ja sen tuonut kaveri lahti hakemaan vain kypsentamisvalineita. Hieman pala kurkussa kyselin, ettei siita kai mitaan vaaraa ollut, ja sain vastaukseksi etta ei pitaisi olla. Hyva meininki. Seuraavana paivana vedettiinkin jo krokotiilin suolistoa ja sammakkoa (koiraa en suostunut vetamaan). Parilla yokkayksella sain tungettua nekin alas ja paalle otettiin tietysti ringissa viskia. Ihmettelin vatsani loistavaa toimivuutta, kunnes neljantena paivana valmistettiin juhlalounas: Raakaa kuka tietaa mita lihaa, seka helvetisti erilaisia mausteita ja kasviksia. Perusringissa syotiin, kunnes ilmoitin lahtevani istunnolle. Kerkesin juuri vetaa housut alas kun laatta rupesi lentamaan, ja scheisse tunki samalla tahdilla toisesta reiasta. Ei mitenkaan siistia touhua, mutta siitakin selvittiin. Viidennen paivan kommelluksiin lukeutuvat kattotuulettimen virtajohdosta saatu, jalat alta vienyt sahkoisku, seka kyseisen laitteen melan porautuminen huimalla vauhdilla nenaluuhuni (roikottavat noin 170cm korkeudella). Ja taas oli kaikilla hauskaa kun valkoinen poika veti naama veressa.
Yhteenvetona voi sanoa, etta hullua porukkaa. Nelja paivaa mukia aamusta iltaan. Aina valilla uimista, pikkuhommia, lentopallon pelaamista seka tanssia, unohtamatta TIETENKAAN Karaokea (naapurihuoneessa veisattiin joka paiva aamusta myohaan yohon). Hyvasydamista jengia kaikki tyynni, ja ikava kylla tulee kun taalta huomisaamuna lahden. Happy Khmer new year.
Nyt on siis pakko menna rauhoittumaan taas raukeammille metsastysmaille. Matka jatkuu kohti Rattanakiria ja Ban Luangia. Ei mitaan havaintoa siita, mita odottaa. Toivotaan, etta silmat pysyy sinisina.
Nenakkain terveisin, Kreisimaaan
Yobussimatka Sihanoukvillesta Siem Reapiin oli jalleen kerran taynna actionia. Ensimmainen bussi lahti tietysti pari tuntia myohassa ja kyseessa oli perusistuimilla varustettu maantiekiitaja. Talla kertaa hieroin pakaroitani yhteen suurehkon paikallisjyrmyn kanssa, joka tietenkin anki puoliksi minun puolelleni raavaasti kuorsaten. Hommaa ei parantanut yhtaan se, etta pari rivia taaempana jonkin sortin suomijuntti yritti selittaa viskipullo kadessaan khmerille, etta in Finland we have very cold at the moment, minus thirty.. Jees jees! And a meter of snow! Jees jees a meter! En millaan raaskinut ilmoittautua, ja olihan se oikeastaan aika hauskakin valilla repeilla kaverin superlatiiveille. Viskipullo vei lopulta miehesta mehut, ja Ipodin napit jalleen korvissa, naapurin pelastusrengas kylkiluitani hinkaten, sain sylki poskella nukuttuakin pari tuntia.
Saavuimme yolla Phnom Penhiin, ja bussinvaihto oli edessa. Raastavan kusihadan kanssa yritin etsia seka vessaa, etta seuraavaa bussia. Bussin loydyttya heitin laukun boksiin ja ranasin eraan herrasmiehen osoittaman toaletin virtsajonoon. Kun paasin ensimmaiseksi, kuulin jonkun bussin tekevan lahtoa, ja kiiruhdin kadulle katsomaan ettei vain oma kyytini poistunut. Ei sentas, mutta jonossa takanani oleva oli jo kerennyt luikahtaa suorittamaan numero kakkosta. Ne jotka joskus ovat nahneet miten Tuomas kayttaytyy todellisen kusihadan ilmaannuttua voivat kuvitella milta naytin pomppiessani bussifirman bajamajan edessa. Mutta ei mitia, bussiin kerettiin ja matka jatkui jalleen. Mutta missa merkeissa; linja-auto oli snadisti ylibuukattu edessaolevan uudenvuodenjuhlan vuoksi. Itse ankesin voimaa kayttaen ja vakisin vaannettya hymya nayttaen random makuupaikalle (lippuni osoittamalla paikalla nukkui nainen ja kolme lasta). Kyseiset loossit ovat kambodzassa nakojaan tarkoitettu noin 130cm pitkille. Moni (varmasti maksamaton) paikallinen asiakas tyytyi nukkumaan lattialla. Perus polvet suussa, napit korvissa kohti Siem Reapia!
Koska edellinen yo oli mennyt enemman tai vahemman kehnosti nukkuen, vedin sikeita guest housessa pitkalle iltapaivaan asti. Se kannatti, koska siita asti meininki on ollut fyysisesti ja henkisesti erittain rankkaa. Sain pienen etsiskelyn jalkeen yhteyden edelliskerralla tapaamiini paikallisiin, ja lahdin silmat sinisina kohti uutta seikkailua! Neljan yon paasta herasinkin sitten silmat punaisina Kambodzalaiselta farmilta. Edellisiin paiviin mahtuu niin paljon tapahtumia, etta kaikkea on turha yrittaa edes selittaa. Eika voikaan, koska fiiliksen selittaminen on mahdotonta. Mutta ehka tarkeimpana opin heti ensimmaiseksi, etta kun joku juomaringista skoolaa, on kaikkien juotava. Se siivittikin sitten kaikkeen seuraavaan.
Ensimmaisena iltana lupauduin pikku maistissa kokeilemaan milta krokotiili maistuu. Kaveri toi lautasen vierelleni ja sanoi "crocodile, crocodile", jonka jalkeen poistui takavasemmalle. Nalissani ajattelin sitten etta mika jottei, ja rupesin raastamaan ilmeisestikin krokotiilin kylkea. Hyvaa oli, mutta hetken paasta juomarinki huomasi mita tein, ja puhkesi nauramaan silmat kyynelissa; liha oli raakaa, ja sen tuonut kaveri lahti hakemaan vain kypsentamisvalineita. Hieman pala kurkussa kyselin, ettei siita kai mitaan vaaraa ollut, ja sain vastaukseksi etta ei pitaisi olla. Hyva meininki. Seuraavana paivana vedettiinkin jo krokotiilin suolistoa ja sammakkoa (koiraa en suostunut vetamaan). Parilla yokkayksella sain tungettua nekin alas ja paalle otettiin tietysti ringissa viskia. Ihmettelin vatsani loistavaa toimivuutta, kunnes neljantena paivana valmistettiin juhlalounas: Raakaa kuka tietaa mita lihaa, seka helvetisti erilaisia mausteita ja kasviksia. Perusringissa syotiin, kunnes ilmoitin lahtevani istunnolle. Kerkesin juuri vetaa housut alas kun laatta rupesi lentamaan, ja scheisse tunki samalla tahdilla toisesta reiasta. Ei mitenkaan siistia touhua, mutta siitakin selvittiin. Viidennen paivan kommelluksiin lukeutuvat kattotuulettimen virtajohdosta saatu, jalat alta vienyt sahkoisku, seka kyseisen laitteen melan porautuminen huimalla vauhdilla nenaluuhuni (roikottavat noin 170cm korkeudella). Ja taas oli kaikilla hauskaa kun valkoinen poika veti naama veressa.
Yhteenvetona voi sanoa, etta hullua porukkaa. Nelja paivaa mukia aamusta iltaan. Aina valilla uimista, pikkuhommia, lentopallon pelaamista seka tanssia, unohtamatta TIETENKAAN Karaokea (naapurihuoneessa veisattiin joka paiva aamusta myohaan yohon). Hyvasydamista jengia kaikki tyynni, ja ikava kylla tulee kun taalta huomisaamuna lahden. Happy Khmer new year.
Nyt on siis pakko menna rauhoittumaan taas raukeammille metsastysmaille. Matka jatkuu kohti Rattanakiria ja Ban Luangia. Ei mitaan havaintoa siita, mita odottaa. Toivotaan, etta silmat pysyy sinisina.
Nenakkain terveisin, Kreisimaaan
