perjantai 1. huhtikuuta 2011

Uunoilua & Indokiinaa

Uuno on nimena maineensa veroinen.

Ja muihin aiheisiin: Thaimaassa tulee vetta, Kambodzassa paistaa aurinko. Onneksi olen jalkimmaisessa.

Ouraidi, eli kun viimeinen paiva thaikkuviisumista tuli kohdalle, oli Matkasonnin vaihdettava maisemia. Maaranpaaksi muodostui Siem Reap, tuo Angkor Watin temppeleista tunnettu, synnissa ja riettaudessa kylpeva upea kaupunki. Rajanylitysmuodollisuudet hoituivat suht natisti, vaikkakin allekirjoittanut hoiti itsensa aamu kahdeksan bussiin noin 24 tuntia valvoneena ja noin 2,4 promillen alaisena. Bussia vaihdettiin matkan varrella viisi kertaa, ja samat lapat kuunneltiin Kambodzan kulttuurista ja sen vaaroista toisen mokoman. Tippia olis kuulemma pitanyt heittaa, mutta lapan taso oli sen verran kehnoa, jotta Tuomaksen kukkaronnyorit eivat auenneet. Siem Reapiin paastyani otin yhteyden Thaimaassa tapaamaani suomimatkaajaan ja majapaikan saanti hoitui hanen kauttaan ilman minkaanlaista vaantoa. 5 dollaria(!)/yo suihkun kanssa oli ihan jees. On muuten todella paallikko olo kun lompakosta loytyy dollareita. In God We Trust.

Thaimaan siveellisyyden jalkeen oli upea loytaa itsensa syntisesta Kambodzasta. Kun pakollinen temppelirundi oli takanapain, tuli aika kohdata paikallinen kulttuuri tana paivana. Kaks vaaleeta (Tuomas&Tuomas) lahtivat dollarin viskipullon rohkaisemina ottamaan selvaa yon tapahtumista. Kun nakojaan joka stanan paikassa pyorivat britti/ruotsituristit oli karistettu, alkoi ilta hymyilla. Itse tutustuin paikalliseen nuoreen Pimpmamaan, joka lupasi seuraavana paivana nayttaa meille miten paikalliset ottavat mukia. Hieman tietysti kuumotti, mutta yhteystiedot vaihdettiin ja treffit sovittiin seuraavaksi paivaksi. Toisen Tuomaksen sen iltaisista toilailuista voisi kirjoittaa oman bloginsa, mutta tama jaakoon hanen tehtavakseen.

Kuten sovittua, Aya (nimi muutettu) odotti veljensa ajaman paikallisen tuk tukin kyydissa guest housemme edessa kahdelta. Matka kohti tuntematonta alkoi jalleen. Kamerat ja muut arvoesineet oli pakko jattaa hotellille ryostoraiskauksen uhriksi joutumisen pelosta, mutta jalkikateen paatos kaduttaa suuresti. Ajoimme muutaman kilometrin paahan kaupungista keskelle peltoa, ja parkkeerasimme mopokarryn maatalolta nayttavan kompleksin pihaan. Pienet lapset juoksentelivat jaloissa hippulat vinkuen, ja paikalliset maajussit istuivat pienilla terasseilla, juoden jotain harmaata monjaa isosta saavista. Kyseinen monja osoittautui pian Phom Vat Juiceksi = kiljua joka tehtiin phom vat nimisen puun hedelmamehusta. Ilman etta olimme kerenneet ottaa juuri askeltakaan, oli edessamme pikkusaavi juurikin tata kyseista elamanmehua. Alun jannittelyn jalkeen, (ehka kiljun rohkaisemana) alkoi lappa luistaa. Seuraamme liittyi kompleksin omistaja, vahasanainen hymykasvoinen mies, seka paikallinen lappamestari, joka naytti ihan Elvikselta. Kun arviolta 20 mukillista soppaa oli takana, kavi talonomistaja hakemassa poytaan juuri puusta haettuja phom vat hedelmia. Helvetinmoisen veistelyn jalkeen saivat kaks vaaleeta maistaa hyytelolta nayttavaa omituista hedelmaa. Ihan jees, mutta ei sellaista valttamatta alepan vihannesosastolta ensimmaisena terveyslautaselleen ottaisi. Seuraavana vuorossa tuoreet mangot, jotka poimittiin puusta silmiemme edessa. Bueno!

Kambodzalaiseen tapaan, alkulammittelyjen jalkeen vuorossa oli hieman erilaisten viihdykkeiden kaupittelu. Pitkien myyntipuheiden jalkeen kaks vaaleeta vilkaisivat toisiaan ja totesivat: tanks but nou tanks. Oli aika kaantaa nuppi kohti kaupungin vilinaa. Mitaan ongelmia ei tullut, ja edessa oli hetken huilitauko ennen illan juoksuja.

Viimeinen ilta Siem Reapissa sujui suht koht kommelluksitta. Pikkutunnit heitimme lappaa norjalaisen reissukaksikon kanssa. Erittain jees. Suomi vei poytafutismaaottelun puhtaasti 10 - 6.

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti kuningaskunnan kapitolia, Phnom Penhia. Seitseman tunnin bussimatka oli aivan perseesta: muutenkin liian pienet penkit muuttuivat viela pienemmiksi, kun penkkirivimme sattui olemaan bussin etuakselin kohdalla. Ja tietenkin bussissa soitettiin/naytettiin karaokea. Polvet suussa, IPodin napit korvissa saavuimme krapulahuuruisen matkan jalkeen Phnom Penhiin.

Kuinka "Idan Eldorado" ottaa matkalaiset vastaan, siita lisaa seuraavassa jaksossa.

Heijariterveisin, Sonni

P.S. Jos joku haluaa suunnitella uuden ilmeen fantasiablogille, on mita suurimmassa maarin hienoa jos kyseinen henkilo ottaa yhtetta.

3 kommenttia:

höh kirjoitti...

olinx eka?????++??

höh kirjoitti...

LOL

höh kirjoitti...

Olli haluaa kuvia!